Rakenneultra

klo 07:52 pelottaa, tänään on rakenneultra yhdeltätoista. Ei hitto, joka paikkaan särkee, mua pelottaa! Entä jos kaikki ei ole hyvin?!

Klo 10:57 oksennan ihan kohta, kädet hikoaa ja tekee mieli itkeä. En uskalla mennä tonne ultraan, en vaan kestä jos on huonoja uutisia!!!

Ja näin meni suunnilleen koko aamu ennen rakenneultraa. Olo oli ihan kamala. Miten siitä pienestä ihmisen alusta on voinutkin tulla niin tärkeä jo, että koko maailma särkyisi jos hänellä ei kaikki olisikaan hyvin?

Siinä vaiheessa kun meidät kutsuttiin huoneeseen, ja pääsin istumaan/makaamaan tuolille, ja ultraus aloitettiin, mut valtasi jonkinlainen levollisuus. Jännitys oli tipotiessään samantien kun näin minimme.

Vaikken edes tiennyt vielä onko kaikki hyvin. Kun näin että siellä hän on, se riitti.

Ja kaikki olikin hyvin, meidän rakas minimme voi todella hyvin!

Jouduimme palaamaan sairaalaan tunnin päästä uudestaan, kun mini ei ollut yhteistyöhaluinen ja piti päätään niin alhaalla ettei mahanpäältä ultraaminen onnistunut niin että pään olisi voinut siitä tutkia. Kahvittelujen jälkeen menimme takaisin ja olihan se mini sieltä nostanut päätään hieman, että saatiin pääkin tutkittua, heti sen jälkeen kyllä meni samaan asentoon kuin aikasemmin, taitaa viihtyä niin parhaiten?

Tärkein asia, mini voi hyvin ja nyt sitten vain kuulemma odotellaan synnytystä!

Minä ja masu 21+3

Neuvolakuulumisia

Tänään oli taas neuvola, ja kaikki hyvin! 

Syke löytyi samantien, tälläkertaa oli +130 (viimeeksi +140) joten meidän ryhmässä yksi odottava äitikin sanoi että poikasyke ;) Kohdun korkeuskin taas mitattiin ja sekin oli hyvä, enemmän lähempänä yläkäyrää mutta kuitenkin oikeassa paikassa. 

Painoakin oli tullut lisää, onneksi. Neuvolatäti paljasti nyt että oli viimekerralla sitä mieltä että paino olisi noussut hänen mielestään aivan liian vähän, mutta nyt ollaan kuulemma hyvällä mallilla :) Mullakun saa se paino nousta melkeinpä kuinka paljon vaan, eikä olla lähelläkään ylipainoa. Neuvolatäti käski jatkaa samaan malliin syömisen suhteen! 

Oli kuitenkin outoa nähdä vaa'an lukema, se kun oli enemmän kuin mitä olen koskaan painanut. Mutta silti vähän. Alle viisikymmentä kiloa toistaiseksi. 

Torstaina siis se rakenneultra mistä jo viimeviikolla kerroin, jännittää! En jaksa odottaa, toisaalta taas pelottaa niin pirusti että tuntuu ettei edes uskaltaisi mennä sinne. Uskon ja toivon kuitenkin että kaikki on hyvin. 

 - 20+2 

(Nyt ollaan 20+5)