Noniin, eli aluksi ois varmaan teitä lukijoita varten parasta kirjoittaa pieni esittely!
Mä olen siis Jasmiina, 20-vuotta, kesäkuussa 21-vuotta, vanha. Oon kihloissa maailman ihanimman miehen kanssa, hän on syntynyt samana vuonna kuin mä!
Raskaus/lapsi on ensimmäinen laatuaan, niin mulle kuin lexallekkin. (Joo Lexahan ei siis oo raskaana vaan tää on hänellekkin ensimmäinen muksu, ainakin niin mulle on kerrottu :-D)
Tää raskaus on kyllä saanu meidän päät pyörälle!
Alussa olin kamala raivotar, joka vaan nukku ja nukku. Ja nukku vielä vähän lisää. Kaikki vaan ärsytti!
Joten lexa joutu aika koville mun kanssa, mut thank god se ymmärsi ja jakso!
Nyt ku ollaan jo pidemmällä, niin raivotar on lähtenyt ja tilalle tullut ihanaakin ihanempi itkupilli. Ahh, ja lexa taas kovilla kun saatan pillahtaa itkuun ihan mistä vain.. No ehkä se on raivotarta parempi kuitenkin?
Kaikenkaikkiaan mä oon tähän mennessä päässyt tässä raskaudessa älyttömän helpolla, ei oo ollu pahoinvointia sun muita kamaluuksia. Väsymyksen määrä oli/on aika huikea, mut eihän se nyt oo mitään joka päiväiseen laattailuun verrattuna.
Asutaan toistaiseksi pienellä paikkakunnalla lähempänä Turkua kuin Helsinkiä, mutta ollaan muuttamassa vähän isommalle paikkakunnalle lähemmäksi Helsinkiä kuin Turkua.
Mun äiti, sisko, serkut, tädit, mummi jne. asuu siellä, siis koko suku oikeastaan. Tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta lähteä takaisin sinne, sukulaisten luo.
Tuun varmasti tarviimaan heitä viimeistään sitten kun mini on maailmassa, ja varmaan aikaisemminkin! Äiti tulee ainakin olemaan ihan korvaamaton apu!
Nyt en enään muista edes mitä kaikkea mä olen teille kirjoitellut, joten se taitaa olla aika lopettaa kirjoittelu tältä erää ja palata asiaan sitten joku toinen hetki.
Liittykäähän lukijoiksi jos meidän elämä näin raskausaikana ja ylipäätään, kiinnostaa!
- Jasmiina & "mini" 18+6